Kalastusinfo

« Takaisin listaukseen

Siika

Siika (Coregonus lavaretus) on pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa elävä lohi- ja parvikala. Suomessa esiintyy luonnonvaraisesti viittä eri siikamuotoa, joita on joskus pidetty erillisinälajeina. Puhutaan pohjasiiasta, karisiiasta, vaellussiiasta, järvisiiasta ja planktonsiiasta. Lisäksi Suomeen on istutettu Siperiasta tuotua peledsiikaa (Coregonus peled) , joka on selvästi eri lajia kuin muut Suomen siiat. Pohjois-Lapin järvissä tavattavista "kääpiöityneistä" siikamuodoista käytetään myös nimeä reeska ja rääpys. Kookkaiksi kasvavista merikutuisista siioista on käytetty myös nimeä saaristosiika.

Siialla on hopean väriset kyljet ja harmaat evät. Lisäksi sillä on selkäevän ja pyrstöevän välissä lohikaloille ominainen rasvaevä. Siian pää ja suu ovat pienehköt muuhun ruumiiseen nähden. Pieni siika saattaa muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi muikkua.

Ulkonäöltään eri siikamuodot ovat lähellä toisiaan ja ruumiinrakenteen erot ovat pieniä. Eri muotojen erottelussa käytetään perustana etummaisten kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärää. Siivilähampaiden lukumäärä vaihtelee lajista riippuen alle 20:stä yli 40:een.

Pohjasiialla siivilähampaiden lukumäärä on keskimäärin 20. Karisiialla siivilähampaita on 24-28 ja vaellussiialla noin 30 ja järvisiialla siivilähampaita on keskimäärin 42.

Eri siikamuotojen kasvunopeus vaihtelee suuresti. Nopeakasvuisin muoto on vaellussiika, joka 7-vuotiaana on noin 50 cm mittainen ja painaa noin 1 kg. Eräissä Lapin järvissä elävät siikamuodot kasvavat erittäin hitaasti ja ovat 6-vuotiaina vain noin 15 cm pitkiä ja alle 30 gramman painoisia.

Yleisesti siikaa tavataa Pohjois-Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa siika on levinnyt koko maahan.

Eri lajien elinympäristöt ja -tavat eroavat toisistaan. Siika viihtyy puhtaissa, kylmissä ja happirikkaissa vesissä.

Poikasiässä siika syö eläinplanktonia. Harvasiivilähampaiset muodot siirtyvät kasvaessaan syömään pohjaeläimiä kuten surviaisentoukkia, hankajalkaisia, vesikirppuja, kotiloita ja simpukoita. Myös pienet kalat kelpaavat ravinnoksi siialle. Tiheäsiivilähampaiset muodot kuten järvi- ja planktonsiika syövät koko ikänsä pääasiassa planktonravintoa

Sukukypsyyden siika saavuttaa keskimäärin 4-5-vuotiaana. Siika kutee syksyllä. Kutu ajoittuu syyskuusta joulukuuhun. Vaellus-, plankton- ja pohjasiika kutevat jokiin, kun taas meressä elävä karisiika puolestaan kutee ulkokareilla. Järvisiika kutee järvessä rantojen lähettyvillä. Kutu tapahtuu 0,5 - 4 metrin syvyydessä, hiekka- ja sorapohjaisilla alueilla.