Kalastusinfo
« Takaisin listaukseenPerhokalastus
Perhokalastus on erittäin monipuolinen harrastus. Luonnosta nauttiminen, kalakaverit, perhonsidonta ja tutustuminen hyönteismaailmaan ovat tärkeä osa harrastusta - monille jopa tärkeämpiä, kuin itse kalastus.
Aluksi perhon heitto saattaa tuntua hyvinkin vaikealta, mutta kokeneen perhokalastajan opastuksella tilanne muuttuu nopeasti. Hiljalleen aloittelija alkaa ymmärtämään ihmeellistä välinekielieltä ja tutuiksi tulevat myös hyönteiset ja muut kalojen herkut. Vain harvat kerran perhon lumoihin joutuneet pääsevät, tai edes haluavat päästä, siitä koskaan eroon. Perhokalastuksesta riittää iloa koko elämän pituiselle matkalle.
Perhon heitto perustuu yksinkertaisten fysiikan lakien hyödyntämiseen. Kalan houkutteleminen perhon nappaamiseen puolestaan perustuu pienien eliöiden ja luonnon ilmiöiden tuntemukseen ja ymmärtämiseen.
Perusvarusteet
Harrastuksen alkumetreillä jokainen joutuu hankkimaan muutamia välttämättömiä varusteita. Tärkeimmät varusteet ovat perhovapa ja -kela, heittosiima, pohjasiima, peruke ja muutama perho. Useamman vuoden harrastaneilta löytyy myös siimaleikkuri, perhokotelo, haavi ja kahluuvarusteet sekä eri paksuiset perukesiimat.
Miten perhokalastuksessa pääsee alkuun?
Välineitä hankittaessa tulee huomioida, että kalastusvälineet ovat keskenään yhteensopivia. Tätä asiaa helpottamaan on kehitetty välineiden luokitusstandardi eli AFTM. Siinä vavat, kelat ja siimat jaetaan painonsa ja kokonsa mukaan12 eri luokkaan. Luokat 1-3 soveltuvat erityisesti pienillä puroilla kalastamiseen. Luokat 4-7 soveltuvat normaaliin joki- ja järvikalastukseen. Luokat 8-12 soveltuvat puolestaan raskaampaan kalastukseen isomman taimenen ja lohen kalastukseen. Tätä luokitusstandardia noudattamalla saadaan koottua toimiva varustekokonaisuus tiettyä kalastustilannetta varten.
(kirjoitetussa tekstissä #5 tarkoittaa AFTM -luokkaa 5).
Perhokalastusvapa
Perhokalastusta aloittavan tulee olla erityisen huolellinen ensimmäisen vavan valinnassa. Tämä valinta yleensä ratkaisee pitkälti kalastuksen onnistumisen. Halvimpaan vapaan sortumalla into harrastukseen pilataan aivan varmasti. Huonot välineet saattavat pahimmillaan opettaa täysin väärän heittotekniikan, jota voi olla myöhemmin vaikea muuttaa.
Siiman valinta
Hyvän perhosiiman hankkiminen on heti vavan valitsemisen jälkeen tärkein asia. Hyvän siiman saa noin 50 eurolla. Ensimmäiseksi siimaksi on suositeltavaa hankkia värikäs ja kelluva WF-siima. Värikäs siima helpottaa merkittävästi sen seuraamista heittoharjoittelussa sekä kalastuksen opettelussa.
Perhokela
Perhokeloissakin löytyy sadoittain vaihtoehtoja. Kelassa tulee ensinnäkin olla toimiva jarru, joka toimii joka tilanteessa. Jarrulla on kaksi tärkeää tehtävää. Se ensinnäkin estää puolan ”pyörähtämisen yli” siimaa kelalta vedettäessä sekä hidastaa kalan menoa sen syöksyessä väsytystilanteessa. Jarruttaminen onnistuu myös käsin, jolloin kelan ulkolaitaa painetaan kämmenpohjalla kalan vetäessä siimaa.
Vapaan saadaan oikean painoinen kela välineiden luokitusstandardia noudattamalla. Luokan 6 vapaan kannattaa siis hankkia luokkaan 5 suunniteltu kela. Muista tarkastaa kelasta, että kelan kätisyys eli kelaussuunta on vaihdettavissa.
Muut varusteet
Välttämättömien varusteiden lisäksi perhokalastaja huomaa nopeasti ja kipeästi tarvitsevansa mm. Polaroid-aurinkolasit, perhokotelon, haavin ja kahluuvarusteet.
Minkä perhon valitset?
Kokenut perhokalastaja on perehtynyt perhoihinsa ja osaa jo kalastaa niillä oikein. Samalla kalastus on muuttunut paljon tehokkaammaksi. Hänen rasiastaan löytyy hyvä välikoima pintaperhoja, uppoperhoja, nymfejä ja streamereita. Jokaisella perholla on omat esikuvansa luonnossa. Perhokalojen pyynnin tärkein perusta on ravinnonotto.
Perhonsidonta on tärkeä osa harrastusta. Se vaikuttaa monesta aloittelijasta miltei toivottomalta. Kalastustilanteessa sinun tulee saada perho käyttäytymään kalan luonnollisen ravinnon tavoin. Tämä ei onnistukaan aivan niin helposti, vaan vaatii harjoitusta ja hyönteismaailman tuntemusta.
Heittotekniikka ja perusheitot
Perhon heitossa huomataan viimeistään kuinka paljon se poikkeaa perinteisestä uistimella kalastamisesta. Perho ei paina juuri mitään ja kalastajan heittopainona onkin perhosiima. Siiman massan avulla saadaan vavan heittoliike välitettyä kärkeä kohti kapenevaan perukkeeseen ja sitä tietä perhoon asti.
Perhovavalla heittämisessä on keskityttävä kolmeen tärkeään seikkaan: hyvä ote vavasta, oikea rytmi ja liikeradat. Heti aluksi on syytä testata välineistön tasapaino. Vavasta otetaan reipas ote, kelan osoittaessa samalla maata kohden. Tasapainopisteen tulee olla aivan kädensijan edessä. Perhokalastajan on pyrittävä pitämään vapakäden peukalo ja etusormi tarkalleen painopisteen takana. Näin saamme heiton sujumaan helpommin.
Uppoperho
Siivettömillä uppoperhoilla on tarkoitus jäljitellä vesihyönteisten toukka- tai kotelovaiheita. Kun puolestaan siivellisillä munimaan sukeltavaa vesihyönteistä tai hukkunutta hyönteistä.
Heitä uppoperho viistosti alavirtaan. Kun perho on laskeutunut veteen, heilauta vapaa ylävirran puoleen. Näin saat siimaan mutkan, jonka ansiosta perhon uinti hidastuu. Näin saamme perhon pyytämään kauemman aikaa joen virrassa. Mikäli haluat kalastaa uppoperholla puolestaan ylävirtaan, sinun on pidettävä hyvä tuntuma perhoon – kelaa siis löysät sisään. Kun kala sitten erehtyy iskemään, niin muista suorittaa napakka vastanykäys, jotta saat kalan tarttumaan perhokoukkuun.
Hitaasti virtaavissa vesissä perholle voidaan antaa lisäliikettä siimaa nykimällä. Tätä tekniikkaa käytetään erityisesti, kun halutaan jäljitellä pikkukaloja streamereilla. Hitaassa virrassa samaa voi kokeilla nymfeille.
Pintaperho
Vaikka pinnan alla uitettavat perhot ovat tehokkaampia, on pintaperhokalastus suuremmassa suosiossa harrastajien parissa. Suurin osa hyönteisistä ajautuu virran kalvolla alavirtaan. Siksi pintaperhoa pyritään yleensä uittamaan "vapaasti" virran nopeudella. Pintaperho on tehokkaimmillaan, kun kalat syövät kuoriutuvia tai munivia hyönteisiä.
Pintaperhon kellumista voidaan parantaa öljyämällä taikka rasvaamalla se juuri ennen kalastusta. Näin saamme perhon pysymään kauemman aikaa kuivana. Kun perho on kastunut, muista kuivattaa perho suorittamalla ilmassa valeheittoja.
Pintaperhokalastus on tehokkainta ylävirtaan heitettäessä:
Perhon laskeuduttua veteen virta tuo sitä kohti perhokalastajaa, joten siimaa on otettava sisään, jotta säilytämme hyvän tuntuman perhoon. Pintaperhoa voidaan heittää myös poikki- ja alavirtaan.
Nymfit ja larvat
Vesihyönteisten toukkavaihetta jäljitteleviä perhoja kutsutaan nymfeiksi ja larvoiksi. Suden-, päivän- ja koskikorentojen toukkavaihetta jäljittelevät perhot ovat nymfejä ja vesiperhosten- ja kaksisiipisten jäljitelmät larvoja.
Vesiperhosen larvoja
Nymfit ja larvat eivät pysty uimaan vuolasta virtaa vastaan. Tästä johtuen myös niiden jäljitelmien annetaan ajautua virran mukana. Perho saadaan kalan luokse parhaiten ylävirtaan heittämällä.
Hitaasti virtaavissa vesissä ja suvannoissa voidaan nymfiäkin uittaa uppoperhon tavoin. Uintiliike imitaatioiden tulee olla hyvin hitaita ja hillittyjä. Jäljitelmä on saatava pohjan läheisyyteen, jossa kalatkin odottavat makoisia suupaloja.
Voit myös kiinnittää painohauleja perukkeeseen 30 cm:n päähän perhosta. Tärpin havaitseminen ylävirtaan kalastettaessa helpottuu merkittävästi, kun perukkeeseen sidotaan pieni koho. Kohosta näkee kalan otin helpommin kuin siimasta. Kärjen tai ilmaisimen pysähtyessä tai liikahtaessa on kala ilmeisesti ottanut nymfin.
Streamerit
Kalajäljitelmät eli Streamerit pyytävät kookasta kalaa, mutta niihin ottaa kyllä pienempikin taimen. Suuremmat lohikalat, kuten taimen syövä pääasiassa pieniä kalanpoikasia.
Streamerilla voidaan kalastaa samalla tavalla kuin uppoperhollakin. Streameriä voit uittaa voimakkaastikin. Streamerilla voit helposti haravoida laajempiakin alueita. Streameri on alkukesän taikka syksyn perhovalinta – jos siitä nyt ylipäätänsäkään voi käyttää nimitystä perho.
Monet streamerit jäljittelevät kuoretta, salakkaa, ahventa tai simppua. Salakkaperhot toimiva parhaiten kesäkuulla, ahvenet keski- ja loppukesällä ja simput oikeastaan aina.