Kalastusinfo

« Takaisin listaukseen

Ahvenen pohjaonginta

Ahvenen pohjaonginnan tarkoitus on saada ne kaikkien suurimmat körmyniskat ottamaan elävään tai kuolleeseen täkysyöttiin. Pohjaonginta soveltuu ennen kaikkea varovaisille ja suurille ahvenille. Harrastajia on vähän muihin kalastustapoihin verrattuna, mutta suosittelemme lukijoita kokeilemaan ja yllättymään positiivisesti saaliiden suuruudesta.

Varusteet
Vapa ja kela on  tavallinen avo- tai hyrräkelalla varustettu heittovapa, jolla on hyvä heittää pohjaonki pyytämään. Pitkästä vavasta (noin 3 metriä) on hyötyä ja kärki saa olla kohtalaisen herkkä. Myytävänä on myös pohjaongintaan tehtyjä vapoja, mutta tavallinen harrastaja pärjää ilman niitä.


Kuitusiima eli punottu siima käytetään, koska painoja joutuu kiskomaan välillä pohjasta. Kuitusiimalla ei ole vaaraa, että paino ponnahtaa pohjasta vauhdilla päin naamaa.


Paino riippuu halutusta heittopituudesta, veden syvyydestä ja virtauksesta. Virtaavissa paikoissa tavallinen kuula takertuu aika helposti pohjakivikkoon, tällöin voi kokeilla esim. letkupainoa. Kalastajilla näkee painoina vanhoista sulakkeista alkaen aina kumilla suojattuihin pikkukiviin asti. Itse otan mukaan painoja noin 5 gramman välein.

Yleensä kalastetaan 20-30 gramman painoilla, jolla on vielä helppo heittää ja tärpit huomaa helposti.

Yleisesti kaupasta saatavia heittopainoja ovat 1/2 oz, 5/8 oz, 1 oz, 1,5 oz ja 2 oz (1oz = 28g) painoiset lyijymötikät. Painoja on myös eri muotoisia, suosituin on päärynänmuotoinen.

Mikäli kalat ovat oikein arkoja kannattaa siirtyä liukupainoihin kuten siianonginnassa. Tällöin kalan napatessa siima liikkuu vapaasti painon läpi ja kala ehtii nielaisemaan syötin koukkuineen.

Yksihaarakoukkuiset ja kemiallisesti teroitetut. Käytä aika pieniä koukkuja, jotka kalan on helppo nielaista. Elävää pikkukalaa syöttinä käytettäessä voi yksihaarakoukun lisäksi käyttää kalan selässä kolmihaarakoukkua joka sidotaan siimalla yksihaarakoukun silmukasta.


Tärpin helpottamista varten voit käyttää sopivaa kohoa, joka kiinnitetään yleensä ns. liukuvana eli koho liikkuu vapaasti syvyydestä riippuen. Suurimman osan mielestä koho häiritsee kalaa ja he seuraavat tärppejä vavan kärjestä ja siiman liikkeistä. Mikäli kalastat näin, tulee vapa tukea hyvin rantaan noin 45 asteen kulmaan, jotta tärpin huomaa helposti. Vielä löytyy harrastajia, jotka käyttävät helistintä tai kelan räikkää tärpinilmaisemisena eli heillä tärpin seuranta perustuu ääneen.


Siiman päähän kiinnitetään yleensä ensin paino. Painon yläpuolelle siimaan sidotaan sitten n. 10 cm sivutapsi/tapseja, joihin kiinnitetään yksihaarakoukut ja syötit. Ensimmäinen koukkutapsi voidaan sitoa noin 20-30 cm painon yläpuolelle, seuraava saman etäisyyden päähän edellisestä jne. Kolme on yleensä maksimi, jota kannattaa käyttää vaikka käytössä olisi pitkäkin vapa. Mikäli kala on aralla syönnillä pitää ensimmäisen tapsin etäisyyttä painota lisätä jopa metriin asti. Kolmoisleikarin käyttö helpottaa sivutapsien sitomista tai sitten tulee käyttää silmukkasolmua (kts. solmut alaosiosta). Liukupainoa käytettäessä koukkuja on vain yksi ja se tulee ensimmäiseksi painon alapuolelle. Paino tulee noin 40 sentin päähän syötistä ja sen alle tulee toppari esimerkiksi haulista, jottei paino pääse liukumaan koukkuun kiinni. Muista käyttää aina jossakin kohtaa leikaria, koska siima kiertää muuten aina jossain vaiheessa pohja-ongintaa.

Kohoja löytyy nykyään valtava valikoima. Joudut etsimään itsellesi juuri sopivan huomioiden kalastusetäisyyden ja käytetyn painotuksen. Koho on painotettu oikein, kun pelkkä antennin pää on veden pinnan yläpuolella. Jos kalastat kaukaa rannalta, niin paksumpi koho näkyy luonnollisesti paremmin.

Syötit

Syöttinä elävää pikkukalaa ei voita mikään.

Parhaat syöttikalat ovat ruutana, kuore (norssi), salakka, mutu ja särki. Ahvenille 200-500 gramman kokoluokassa syöttikalojen kokoluokka on keskimäärin 4-6 senttiä. 500-1000 gramman ahvenille 6-8 senttiä. Syötin kiinnitykseen on monta tapaa, suosittu koukun kiinnittämistä pohja-ongella siten, että koukku menee alaleuan kautta yläleuan läpi eli kala on suustaan kiinni koukussa. Näin kala ui luonnollisesti ja elää pitkään.

Paternoster onginnassa ja varsinkin koholla ongittaessa kannattaa syötin kiinnityksessä käyttää apuna kolmihaarakoukkua, joka kiinnitetään selkään.

Syöttikalat tulee olla siis eläviä, joten ne on viisainta pyytää ennen kalastusta. Mikäli käytössäsi on vene syöttikalat saa täkyverkolla hetkessä. Verkko vain veteen ja veneellä ajetaan pari kertaa verkon ympäri, jolloin pikkukalat pakenevat verkkoa kohti. Täkyverkon silmäkoko on yleensä 6-10 mm. Mikäli joudut onkimaan syöttikalat rannalta, niin pikkusalakat ja särjet saa helpoimmin.

Käytä koukkuna tällöin 18-24 kokoluokkaa, niin tyhjät nostot jää vähemmälle.
Mikäli syöttikaloja ei ole näinkään saatavilla, niin perinteinen kastemato on paras isolle ahvenelle pohja-onginnassa.

Tekniikka

Koukut syötitetään ja onki nakataan haluttuun paikkaan pyytämään. Rannalta kalastettaessa vapoja voi olla pyynnissä useitakin, mutta silloin viehekalastuskortti ei enää riitä.


Painon osuttua pohjaan vapa laitetaan rannalle pystyyn sopivaan kulmaan esim. telineeseen tai kiveä vasten tuettuna. Siima kelataan tiukalle, jotta syönti näkyy vavan kärjen tärinänä.  Vältä painon turhaa raahaamista pohjassa heiton jälkeen, jolloin pohjaan jäännit vähenevät huomattavasti. Samoin pohjaan jäämiseltä välttyy kun, määrätietoisella nykäisyllä paino nostetaan pohjasta, jonka jälkeen se kelataan vauhdilla sisään.


Kalastussyvyys valitaan tietenkin vuoden ajan mukaan. Mitä syksymmälle mennään niin sitä syvemmältä kalastetaan. Keväällä aloitetaan 1-2 metrin vedestä, mutta juhannuksena ollaan jo 5-6 metrin rinteillä. Syksyllä isojen syvänteiden lähettyvillä olevat pakat 6-10 metrissä ovat todennäköisiä alueita. Järvissä usein syksyllä syvimmät kohdat ovat oivia pohja-onginta paikkoja.
Mikäli pohja on epätasainen ja kivikkoinen tulee viritelmä kelata noin 5-10 minuutin välein ja heittää eri paikkaan. Tasaisella pohjalla voi pohja-onkea liu´uttaa eri paikkaan. Veneestä ongittaessa on luonnollista, että venettä liikutetaan tai tuuli liikuttaa koko ajan uuteen paikkaan. Ankkuria ei kannata käyttää kuin vasta tuulen noustessa yli 8 m/sekunnissa.


Joskus hyvällä syönnillä tekee mieli ensi tärpin jälkeen hetken odottaa, jotta saisi samaan litkaan useampia ahvenia. Odottelussa vaanii kuitenkin vaara, nimittäin haukivaara. Kerran Kemijoella odottelun seurauksena hauki iski aina kun ahven oli kiinni vähintään minuutin syöttikalassa. Kyse ei ollut saattumasta, koska haukitärppejä oli yli kymmenen. Yksikään hauki ei kuitenkaan kelpuuttanut 5-6 sentin salakkasyöttiä. Joten hauen onkijan kannattaa pohjaonkia 200-300 gramman ahvenilla tai särjillä !


Kun ahven nappaa, niin vastaiskun nopeuteen vaikuttaa käytetty tekniikka. Liukupainolla kannattaa antaa vavannokan täristä rauhassa 5 sekuntia, kun taas koholla tai kiinteällä painolla ongittaessa vastaisku on tehtävä heti.

Sivutuotteena pohja-onkeen ottaa myös hauki. Alueella, jossa haukia on paljon kannattaa käyttää paksumpaa siimaa tai peruketta syötin edessä. Yleensä iso ahven aristelee paksua siimaa, joten harkintaa tulee käyttää.